Suurin vastustajasi harjoittelussa ja elämässä ylipäänsä on todennäköisesti se tuttu ääni oman pääsi sisällä, joka kertoo ettet ole riittävän hyvä, et pysty tähän ja et edes ansaitse onnistua.
Se tuttu ääni tuntee kaikki heikkoutesi, pelkosi ja epävarmuutesi, eikä epäile käyttää niitä sinua vastaan juuri silloin kun olet herkässä paikassa. Tämä vastustaja ei lähde itsekseen pois ajan kanssa, vaan se jatkaa haastamistasi loppuun saakka.
➡️ Tai kunnes teet itse asialle jotain.
Suhteenne ei tarvitse olla yhdensuuntainen, vaan voit aktiivisesti pyrkiä muuttamaan suhdettasi sisäiseen kriitikkoosi keskustelevampaan suuntaan. Voit aloittaa kysymällä: ”Miksi teen tätä?”
Sisäinen kriitikkosi haluaa sysätä vastuun muille. Syytetään hallitusta, syytetään valmentajaa, syytetään kädestä ennustajaa ja urheiluhierojaa. Keskittymällä muiden syyttelyyn välttelet näkemästä henkilökohtaisia kehityskohteitasi, joiden tulisi ensisijaisesti olla työn alla.
Ymmärrys siitä mikä ajaa meitä eteenpäin auttaa luovimaan läpi tulevia vastoinkäymisiä. On täysin naiivia uskotella itselleen, että vastoinkäymiset olisivat poikkeama prosessissa. Todellisuudessa prosessi on ylä- ja alamäkeä, se on olennainen osa sen luonnetta.
On voimaannuttavaa ottaa ohjat omista valinnoistaan, nousta oman elämänsä veturikuskiksi ja olla vastuussa tekemänsä työn lopputuloksista. Itsetunto on itsepuhelua, mutta itsepuhelun täytyy olla uskottavaa toimiaakseen. Ansaitset oikeuden selvittää vaikeita asioita haastamalla itsesi psyykkisesti ja fyysisesti. Epämukavuusalueen rajoilla alkaa tapahtumaan kehitystä.
Miksi teet tätä? Vastata saa alle tai ruutupaperille pöytälaatikkoon. 📝
- Juho