Tavoitteellisen treenaajan motivaatio

Yksi varsin yleinen harhaluulo on, että tavoitteelliset treenaajat tai urheilijat olisivat aina ihan super motivoituneita tekemään päivittäisiä harjoituksiaan.

Todellisuudessa eivät todellakaan aina ole, mutta he tekevät työn siitä huolimatta, sillä pitkän aikavälin tavoitteet ovat heille merkityksellisempiä kuin hetkellinen heikko huvitus. Tämä näkökulma elämään on laajempi kuin levytangot tai juoksuradat. Vaakakupissa syyt tavoitella ja nähdä vaivaa painavat enemmän kuin syyt luovuttaa. Nimenomaan tavoitteen merkityksellisyys on tärkeää sitoutumisen kannalta, sillä luopuminen merkityksettömistä asioista on helppoa ja ei tunnu miltään. Ulkopäin on helppoa arvostella toisen syitä liikkua, panostaa ja hikoilla, mutta tilinteon hetkellä meidän jokaisen perustelut näyttävät todennäköisesti aivan yhtä typeriltä universumin silmissä.

Merkitykselliset syyt toimia ja nähdä vaivaa ovat yksilöllisiä. Yksi haluaa testata rajojaan, toinen olla paras vertaisistaan ja kolmas ei oikein tiedä muustakaan. Tavoitteellisen harjoittelun kannalta on kuitenkin hyödyllistä jos itse tekemisen pystyy kääntämään mielekkääksi suurimman osan ajasta. Jokaisen päivän ei tarvitse naurattaa harjoituksiin lähtiessä, mutta jotain kiksejä harjoitteluprosessista on syytä oppia saamaan. Tämä helpottaa tekemistä etenkin tulostason noustessa, sillä tuleva kehitys vaatii entistä enemmän saman toistamista ja epämukavuuden sietämistä.

Tavoitteelliset treenaajat oppivat monesti pitämään sopivasta määrästä kärsimystä ja itsensä ruoskimista. Kovasta fyysisestä harjoittelusta tulee edellä mainittuihin tavoitteisiin johtavan välineen lisäksi eräänlainen rituaali, jonka kautta on mahdollista päästä käsiksi omaan inhimillisyyteensä tavalla jota on vaikea jäljitellä muilla keinoin.

Joka kerta kun ihminen valitsee tehdä työn silloinkin kun ei huvita, hän vahvistaa käsitystään itsestään toimijana, joka kykenee ohittamaan hetkellisen tunteen ja toimimaan omien arvojensa tai päämääriensä mukaisesti. Pitkän aikavälin tavoitteeseen sitoutuminen ei ole vain päämäärän tavoittelua, vaan jatkuvaa uudelleen itsekseen syntymistä. Toistot, sarjat, epäonnistumiset ja voitot kaivertavat ihmisestä esiin version, joka ei ole niin helposti olosuhteiden vietävissä.

Millaisia ihmisiä haluamme olla silloin kun kukaan muu ei katso?

-Juho