Voimanosto- tai lisäpainoleuanvetokisalavalla lihaksikkaimman näköinen urheilija ei aina ole suorituskykyisin voittaja, mutta päätyölihasten koko ja laatu määrittelevät voimantuottopotentiaalia, jonka jälkeen mm. hermostolliset ja tuki- sekä sidekudosspesifit ominaisuudet määrittelevät tuon potentiaalin ulosmittaamista itse suorituksessa. Maksimivoimaharjoittelijan kannattaa tietysti kehittää kaikkia suorituskyvyn kannalta olennaisia komponentteja, mutta suuremmasta koneistosta saa enemmän irti kuin pienemmästä. Siksi harjoittelun tulisi pitkällä aikavälillä pyrkiä lihaskasvun optimoimiseen myös maksimivoimasuorituskyvyn taustalla.
Kokeneilla voimaharjoittelijoilla ja -urheilijoilla lihasmassa ja maksimivoima korreloivat jopa 80-95% tarkkuudella. Myös valmennustiimimme valmentaja @elsileikko on tutkinut aihetta lähemmin kandityössään ja tulevassa maisterityössään. Aloittelijoilla sama suhde on tietysti matalampi, hermostollisen käskytyskyvyn kehittymisen vuoksi.
Pidemmällä aikavälillä maksimivoima- ja lihasmassaspesifi harjoittelu ovat kumpikin omia kokonaisuuksiaan, jotka vaikuttavat tarkempiin harjoitusvalintoihin. Ne eivät kuitenkaan ole niin eri maailmoista kuin usein ajatellaan, sillä samat voimaharjoittelun periaatteet vaikuttavat molempien taustalla. Minun mielestäni suuressa määrin myös harjoitusiän kannattaa määrittää sitä kuinka spesifiä voima- tai lihasmassaharjoittelua sillä hetkellä kannattaa tehdä. Itseään ei turhaan kannata arvioida paljoa kokeneemmaksi kuin todellisuudessa on.
Maksimivoimailijan kannattaa olla kiinnostunut lihaskasvusta ja lihasmassaharjoittelijan voimantuoton kehittämisestä. Tämä on yksi harjoittelun ohjelmoinnin taustalla vaikuttava perustavanlaatuinen ajatus.
-Juho
Commentaires