Hyvistä ja huonoista hetkistä huolimatta. 📈
Treeniuran edetessä ympäristö treenaajan ja varsinaisen treenaamisen ympärillä saattaa muuttua paljonkin. Uusi työ, perheenlisäys, lisääntyneet velvollisuudet, stressi, sairastuminen… Ympäristön myötä myös vaatimukset harjoittelulle usein muuttuvat.
Joskus ajattelin, että valmentajana tehtäväni on rakentaa kullekin ihmiselle absoluuttisesti ”täydellinen” treeniohjelma. Tässä on osa totuutta, mutta täydellisyyttä täytyykin jatkuvasti tarkastella suhteessa meneillään olevaan hetkeen. Nykyään ajattelen, että tehtäväni on ennemminkin kehittää sopeutuva systeemi, joka vie ihmisiä eteenpäin heidän senhetkisessä ympäristössään optimaalisella tavalla. Hyvistä ja huonoista hetkistä huolimatta.
Tämä tarkoittaa treeniohjelmassa esiteltyjen kuormitustekijöiden hallitsemista (volyymi, intensiteetti,liikevariaatiot…), mutta myös kuinka nämä tekijät vaikuttavat kyseessä olevaan yksilöön (biopsykososiaaliset tekijät) ja kuinka ympäristö vaikuttaa näiden kummankin sietokykyyn milläkin hetkellä.
Ajattelussani tapahtui muutamia vuosia sitten suuri muutos, kun tajusin etten metsästäkään täydellistä yhdistelmää liikkeitä, toistoja ja sarjoja, vaan pikemminkin parasta yhdistelmää työkaluja juuri siihen yksilölliseen elämän hetkeen. Todennäköisesti useammat eri menetelmät ja ohjelmat toimivat, mutta ajan kuluessa on tärkeää rakentaa systeemi, joka kantaa yksilöä eteenpäin kohti tavoitteitaan alati muuttuvassa ympäristössä. Tämä antaa valmentajana vapautta, mutta toisaalta paljon vastuuta, sillä koskaan ei voi jäädä paikoilleen sammaloitumaan.
Tämän vuoksi myös seuranta nousee tärkeään rooliin, sillä seurannan avulla pystymme keräämään tietoa menneiltä jaksoilta ja tarkentamaan yksilöllisiä valintoja jatkoa ajatellen. Toisaalta jokaisen hetken ei tarvitse aina olla yltiöyksilöllinen, vaan todellisuuteen kuuluvat myös hyväksi havaitut yleistykset. Yksilöllisyys rakentuu eteenpäin pitkällä aikavälillä kun prosessi elää ja varttuu.
Näiden pohdintojen saattelemana mukavaa keskiviikkoa! 💪🏼
- Juho
