Pyllykippi eli "butt wink" on enemmän normaalia kuin epänormaalia kyykätessä.
Kyykyn ala-asennossa lantio ja lanneranka tekevät kipin, eli liikkuvat ns. posteriorisesti, fleksioon ja ulkokiertoon kannatellakseen kroppaa pystyssä kuorman alla. Tätä kutsutaan ”butt winkiksi” tai vapaasti suomennettuna pyllykipiksi. Monelle tuttu termi myös somen kautta!
On varsin yleinen harhaluulo, että selän näyttäessä kyykyn (tai maastavedon) aikana näennäisesti suoralta, myös lanneranka pysyisi liikkumatta tai suorana (siis liikkeen aikana liikkumattomana). Todellisuudessa alaspäin kyykätessä ja lonkkien koukistuessa lantiokori kippaa aina posteriorisesti sekä samalla lanneranka pyöristyy. Lannerangan pyöristymistä ei siis voi välttää ja se tarkoittaa eri asiaa kuin selän näennäinen silmämääräinen pyöristyminen.
Emme todennäköisesti pysty välttämättään lannerangan liikkumista klassisen "neutraalin" asennon yli suurimmassa osassa kuormitettuja kyykkyjä ja maastavetoja. Kahvakuulan heilautuksessa lanneranka käy noin 26% maksimaalisesta fleksiosta, kyykyssä ja maastavedossa noin 50-80% maksimaalisesta fleksiosta. Samaan aikaan kun selkä saattaa silmämääräisesti ulkoapäin tarkasteltuna suoralta.
Rintaranka ja ristiluu ovat kumpikin malliltaan ns. kyfoottisia (S-mallinen ranka, kyfoosi-lordoosi) ja kuormitetusti kyykätessä rintaranka joutuu todennäköisesti ojentumaan sekä kompressoitumaan, jolloin ristiluu nutatoituu vastaten tähän orientaation muutokseen. Selässä sijaitseva tanko työntää koko rintakehää eteenpäin ja ojentaa rankaa sekä kylkiluita. Tällöin horisontaaliseen siirtymään vastatakseen lantio joutuu tekemään vastanutaation (butt wink) mahdollistaakseen vertikaalisen liikkeen, reilun polven koukistuksen ja takakyykyn liikesuorituksen.
Keho tekee kovasti töitä säilyttääkseen tasapainopisteen ja järjestelee itsensä uudelleen ulkoisten muuttujien ehdoilla. Esimerkiksi etukyykky on tässä suhteessa erilainen kuin takakyykky, sillä kehon etupuolella oleva kuorma mahdollistaa erilaisen orientaation rintakehän sekä ristiluun välillä ja täten helpomman vertikaalisen liikkeen, jolloin pyllykippi ei ole etukyykyssä niin yleinen ilmiö.
Pyllykippi ja lannerangan pyöristyminen kuuluvat asiaan, mutta toki niiden laatua tai määrää meidän kannattaa ehdottomasti arvioida. Haluammeko sitten puuttua pyllykippiin kun sellaisen näemme? En anna tähän mustavalkoista kyllä/ei-vastausta. Monessa tapauksessa emme, sillä kuten yllä kuvailin, se on normaalia. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lannerangan pyöristyminen ei ylipäänsä näytä nostavan riskiä alaselkäkivulle tai välilevyvaurioille (välilevyvaurioiden alunperinkin korreloidessa heikosti alaselkäkivun kanssa).
Joissain tapauksissa taas liike on hyvin voimakasta, se tapahtuu jo todella aikaisin kyykyn aikana tai siihen liittyy valmiiksi jonkinlaisia kipua ja loukkaantumisia. Lisäksi omat käytännön kokemukseni kovatasoisen voimanostoharjoittelun kentältä kertovat, että suurimmassa osassa tapauksia haluamme pitää pyllykipin (ja lannerangan pyöristymisen) maltillisena ja voimakas liike kyykyn pohja-asennossa on keskimäärin loukkaantumisherkkyyttä nostava tekijä.
Tietenkin tavoitteenmukainen harjoittelu tavoitteenmukaisissa liikemalleissa ja kudosten systemaattinen vahvistaminen olisi paras strategia minkä tahansa liikemallin kohtaamiseen. Tästä syystä mikään liike ei yksinään ole "vaarallinen tai ei vaarallinen", koska kyse on siitä kuinka valmistautuneita olemme kyseisen liikkeen toteuttamiseen (kuormituksensietokapasiteetti, etenkin suurella kuormituksella). Työskentelemmekö 98% ajasta toisenlaisessa asennossa ja tilanne muuttuu aina isosti 2% ajalle kun harjoittelun intensiteetti on suurimmillaan? Tämäkin on todennäköisesti loukkaantumisherkkyyttä nostava tekijä.
Vahvan keskivartalon tuen ja tehokkaan kyykyn aikana tapahtuvan paineensäätelyn kannalta on hyvä jos rintakehän ja lantiokorin välinen orientaatio suhteessa toisiinsa ei muutu ala-asennossa liiaksi. Lannerangan ja lantiokorin "neutraali asento" kannattaa kuitenkin nähdä yksittäisen pisteen sijaan jonkinlaisena asteskaalana, jonka sisällä voimme turvallisesti liikkua, mutta jonka ääripäitä haluamme harjoittelussa todennäköisesti välttää,
Joskus kyykyn biomekaniikkaa sekä suoritustekniikkaa on tarpeen arvioida uudelleen esimerkiksi yksilöllisen antropometrian, kivun tai suorituskyvyn kehittämisen näkökulmista. Pyydä apua ja ota yhteys asiaan perehtyneeseen ammattilaiseen, mikäli et ole varma sinulle yksilöllisesti sopivasta ja turvallisesta suoritustavasta.
-Juho
Comments