Tällä viikolla ovat käynnissä sekä klassisen- että varustepenkkipunnerruksen Euroopan-mestaruuskilpailut Ranskassa Merignacissa. Kuusisaari Performance on ollut mukana kolmen urheilijan (Sanna, Roosa ja Joni) kisavalmistautumisessa vastaamalla harjoittelun suunnittelusta ja sen seurannasta.
Sanna Oksanen, naisten M2 -63 kg sarjan kultaa tuloksella 77,5 kg.
Sanna nappasi voiton 77,5 kilon toisella nostollaaan, ollessaan vain 41 g kevyempi kuin saman kilomäärän nostanut kilpakumppaninsa. Henkilökohtaisesti tämä Euroopan-mestaruus voitto oli tärkeä saavutus, sillä se on toistaiseksi jäänyt MM-mitalin rinnalta puuttumaan. EM-kisoissa on viimeisinä vuosina Sannan sarjassa ollut kovempi kilpailu, jonka vuoksi sijoittuminen kärkeen vaatii kovempia henkilökohtaisia onnistumisia. Tällaiset asiat eivät tietenkään aina näy menestystä seuraavalle ulkopuoliselle.
Sannan kisavuosi on tänäkin vuonna erittäin täynnä ja tiheä kilpailukalenteri asettaakin harjoittelun ohjelmoinnille sekä valmistautumisille haasteensa. Varsinaiselle pidemmän aikavälin kehittävälle ja nousujohteiselle harjoittelulle on väistämättäkin vähemmän aikaa. Olen tyytyväinen siihen, että olemme tästä huolimatta pystyneet pitämään Sannan suoritustason tasaisen vahvana jokaisessa kilpailussa ja välttäneet kaikki pahemmat mahdolliset sudenkuopat. Sanna on myös selkeästi urheilijana hyötynyt käyttämästään psyykkiseen valmennukseen erikoistuneesta ammattilaisesta ja omalta osaltaan myös tämän on mahdollistanut virittäytymisen tiheästi sisään sekä ulos kilpailumielentilaan. Toisenlaisella asenteella tai vähemmällä omistautumisella Sannan kaltainen urheileminen ei olisi edes mahdollista ja on hienoa päästä omalta osaltani mukaan tähän prosessiin.
Sanna kilpailee tämän blogin kirjoitushetken jälkeen vielä myös paitapenkkipunnerruksessa ja päivitän tuloksen siltä osin vielä myöhemmin. Sen jälkeen lähdemmekin valmistautumaan vaihteeksi kolmen lajin kanssa M2 voimanoston MM-kilpailuihin...
Roosa Valkola, naisten avoin -63 kg sarjan 5. sija tuloksella 95 kg.
Roosan tarina penkkipunnerruksen suhteen on erityisen inspiroiva, sillä 3,5 vuotta sitten aloitimme harjoittelun käytännössä täysin alkupisteestä ja Roosalla oli takanaan vain noin vajaa vuosi kuntosaliharjoittelua yleisesti. Nyt muutamia vuosia myöhemmin valmistauduimme jo ensimmäisiin arvokisoihin ulkomailla. Tämä ensimmäinen EM-kilpailu merkkaa luultavasti eräänlaisen uuden aikakauden alkua Roosan vielä toistaiseksi lyhyellä kilpailu-uralla.
Sijoitus oli se mitä olimme tavoitteeksi asettaneetkin, 5. sija erittäin kovassa naisten avoimessa ryhmässä. Toisella nostolla tehty kilpailutulos 95 kg meni tasoihin edellisen kesäkuussa tehdyn kisaennätyksen kanssa ja kolmannella nostolla Roosa otti vakuuttavan ensimmäisen kosketuksen myyttiseen 100 kiloon. Tuossa lieneekin nyt seuraava välitavoite kisatuloksen suhteen ensi vuoden SM-kisojen valmistautumiseen.
Mielestäni Suomessa arvostetaan liian vähän arvokisojen top 10- tai top 5-sijoituksia, sillä etenkin avoimissa sarjoissa kilpailu on nykyään todella kovaa ja jokaisesta sijoituksesta taistellaan todennäköisesti kovasti. Haluan omalta osaltani nostaa esiin, millaista tulostasoa jo nuo sijat todellisuudessa vaativat.
Nyt palaamme piirustuspöydän äärelle ja jatkamme pidemmän aikavälin suunnitelman toteuttamista pala kerrallaan. Olen varma, että Roosasta kuullaan vielä niin SM- kuin EM-kisoissakin seuraavien vuosien aikana...
Joni Tajakka, miesten avoin -105 kg sarjan kultaa tuloksella 222,5 kg.
Joni teki arvoisensa comebackin karvaan alkukesän MM-kilpailussa tapahtuneen pettymyksen jälkeen. Nostotekniikkaa muutettiin lyhyessä ajassa matalammaksi, jotta 2023 vuoden alusta voimaan tulleet penkkipunnerruksen syvyyttä koskevat sääntövaatimukset toteutuisivat. Erityisesti tästä johtuen pidän hienona saavutuksena sitä, että pystyimme tyylimuutoksesta huolimatta kaivamaan esiin käytännössä identtisen ellei jopa paremman punnerrusvoiman kisalavalle.
Kulta vietiin tällä kertaa toisella nostolla ja varmalla tuloksella 222,5 kg, kilpailun jatkuessa kuitenkin aivan loppumetreillä saakka.
Joni on itselleni hyvä esimerkki hieman erilaisesta valmennuksellisesta haasteesta. Aloittaessamme yhteistyötä hän oli jo maailmanmestari, sekä hyvin korkean tason urheilija. Tämä asettaa itseni haastavaan, mutta samaan aikaan motivoivaan asemaan, sillä miehen kehittyminen entisestään vaatii aidosti pieniä onnistumisia ja kovaa pähkäilyä treenien taustalla. Emme voi enää luottaa siihen, että maailman tason tulokset nousevat vain itsellään harjoitustuntien myötä. Tästä on innostavaa jatkaa töitä kohti seuraavia SM-, EM- ja MM-kilpailuja...
Kiitos jos luit tänne asti ja jatketaan yhdessä töitä suomalaisen voimanoston hyväksi.
-----------
- Juho
Comments