Elsi Leikon kanssa olemme yhdessä soveltaneet harjoittelua selkäkivun kuntoutuksen ympärillä. Muutama asia mitä olemme mm. tehneet alkuvuoden aikana:
➡️ Päätimme muutaman ikävän ”flare upin” jälkeen vaihtaa bilateraaliset voimanostoliikkeet hetkeksi kokonaan jäähylle ja kulkea pidempää kiertoreittiä pitkin unilateraalisia sekä muita kisavariaatioista kaukaisempia liikemalleja hyödyntäen. Sillä hetkellä vaikea päätös voimanostajalle, mutta pidemmän ajan perspektiivin kannalta välttämätön kehityksen mahdollistava taktinen askel takaviistoon.
➡️ Tällä tavalla pääsimme työstämään lantion ja alakropan alueen kannalta keskiöön poimittuja toiminnallisia kehityskohteita riittävän suurilla työintensiteeteillä ilman jatkuvaa huolta selän tilanteen ärtymisestä. Kuntouttava harjoittelu on ajan kuluessa hyvinkin kuormittavaa kehittävää harjoittelua. Kauempana kisaspesifistä harjoittelusta pystymme kaikesta huolimatta taklaamaan helposti monia kokonaisuuden kannalta arvokkaita kehityskohteita ja mm. kehittämään lajin kannalta tärkeiden päätyölihasten voimantuotto-ominaisuuksia sekä poikkipinta-alaa.
➡️ Tällaisessa tilanteessa harjoittelun sisällön voimakkaampi muutos tarjoaa myös arvokasta fyysistä sekä psyykkistä ärsykkeenvaihtelua, jonka aikana krooniseen kipuun liittyvää sensitisaatiota ja kipukäyttäytymistä saadaan toivottavasti laskettua.
➡️ Kisavariraatioita lähdettiin esittelemään harjoitteluun hyvin rauhakseltaan vaihe vaiheelta ja maastaveto edellä vuoroviikkoannostuksella (volyymi/intensiteetti). Yksi merkittävä välietappi tälle prosessille saavutettiin viime viikonloppuna kivuttoman 2x150 maastavedon muodossa.
➡️ Usein tällaisissa tapauksissa paras lopputulos saadaan yhdistämällä oireen kannalta spesifejä interventioita yleisempiin kuormituksenhallintaan ja annosteluun liittyviin työtapoihin. Välillä ratkaisua ei löydy aivan nenän edestä ja useampi askel takaviistoon on ainoa tapa saada kokonaisuus hallintaan.
✅ Valmiita emme vielä ole ja paljon on vielä tehtävää ennen tavoitteisiin pääsemistä.
- Juho